VALVOKAA JOKA AIKA

”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” (Lk.21:36)
ENNEN tätä Jeesus varoittaa, että tulee huolehtia siitä, ettei sydämiä raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää äkkiarvaamatta. (jae 34)
Kreikassa käytetään päihtymyksestä sanaa ”kraipale”, joka tarkoittaa juoppouden tai ylensyömisen jälkeistä raukeutta (suomeksi ”krapulaa”). Juoppoudesta käytetään sanaa ”methe”, joka tarkoittaa huumattuna olemista. Se voisi tarkoittaa myös psyykelääkkeiden väärinkäyttöä, josta on tullut aivan liian yleinen tapa.
ENGLANNINKIELISESSÄ tekstissä alkuun lainattu teksti ilmaisee paremmin alkukielen tarkoituksen: ”Valvokaa siis ja rukoilkaa aina, että teidät havaittaisiin arvollisiksi pakenemaan kaikkia niitä asioita, jotka tulevat tapahtumaan ja seisomaan Ihmisen pojan edessä.” (jae 36) TÄSSÄ jakeessa ilmaistaan kaksi tärkeää asiaa: ENSIKSI kaikki se, mistä Jeesus kertoo luvun edellisessä osassa, mikä tulee kohtaamaan maata ja ihmisiä: ”On oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat (jae 25), ja ihmiset menehtyvät pelätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa, sillä taivasten voimat järkkyvät.” (jae 26)
TOISEKSI tuo jae 36 ilmaisee selvän viittauksen siihen, että jos ihminen on valmistautunut oikealla tavalla, hänet pelastetaan koko maailmaa koettelevista ahdingoista. Englanninkielinen sanamuoto ilmaisee, että ihmisellä on mahdollisuus päästä pakenemaan jotain, joka häntä uhkaa, ei omasta voimastaan, vaan ”ulkopuolisen” avulla. Siihen viittaa kreikankielen alkusana ”ekhpeugo”, jonka juurisana tarkoittaa päästä pois jostakin. Tämän katsotaan viittaavan tempaukseen, joka tapahtuu Pyhän Hengen voimasta.
MIETTIESSÄNI näitä Raamatun jakeita, minulle tuli voimakas tunne alkaa käydä läpi evankeliumeita, ei vain lukien vaan tutkien niitä, ja varsinkin Jeesuksen omia sanoja. Olen käyttänyt tutkimuksissani apuna Raamatun selitysteoksia, joissa annetaan taustatietoa ja selitetään paikallisia tapoja ja muotoja, jotka ovat vieraita useimmille meistä.
ALOITIN Johanneksen evankeliumista, koska se oman tuntemukseni mukaan parhaiten ilmentää Jeesuksen tarkoitusta ja hänen henkistä ominaisuuttaan. Sitä tutkiessa voi melkein kuulla Jeesuksen puhuvan, niin omakohtaisen herkästi Johannes kuvaa tapahtumia.
”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa Minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko Minä teille, että Minä menen valmistamaan teille sijaa? ja vaikka Minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen Minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä Minäkin olen. Ja mihin Minä menen, tien sinne te tiedätte.” (Joh.14:1-4)
OPETUSLASTEN ihmetellessä, miten he tietäisivät tien, kun he eivät tiedä, minne Jeesus menee, Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä”. Hän vahvistaa vielä toisessa kohtaa, ettei Hän jätä opetuslapsiaan orvoiksi, vaan Hän tulee heidän luokseen; jopa enemmänkin, Hän tulee asumaan heissä, kuten Paavali todistaa: ”Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus asuu minussa, ja minkä minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa.” (Gal.2:20) On turvallista tietää, ettei Jeesus varustanut meitä kuin matkalaisia antaen evästä reppuun ja lähettänyt menemään, vaan Hän itse kulkee mukana. Lopulta Hän tulee hakemaan omansa, että ”hekin olisivat siellä, missä Hänkin”. (1.Thess.4:13-17)
NÄMÄ HÄNEN omansa seuraavat Häntä silloin, kun Hän tulee takaisin maailmaan voimassa ja kirkkaudessa, kun Hänen jalkansa seisovat Sionin vuorella (Ilm.14:1), kuten Juuda 14 kertoo: ”Heistäkin Enok, Adamista seitsemäs, on profetoinut sanoen: Katso Herra tulee tuhannen tuhansine pyhineen tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistaan, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet.”
VASTATESSAAN fariseusten ja kirjanoppineitten ihmettelyyn, miksi hänen opetuslapsensa syövät ”epäpuhtain”, se on pesemättömin käsin, Jeesus sanoi: ”Ei mikään, mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa; vaan se, mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen”.(Mk.7:15) Opetuslasten ihmetellessä tätä Jeesus selitti heille näin: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisen sydämestä. lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, irstaus, pahansuonti, Jumalan pilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” (Mk.7:20-23)
TÄMÄ on erittäin tärkeä huomio, ja yllättävän vähän huomioitu.
JEESUS kertoo tässä, että ihmisen sydämessä on potentiaalinen paha kaikkiin noihin synteihin, mutta niin kauan kuin ne pidetään sisällä, kuoletettuina, ne eivät saastuta häntä. Se, etteivät ne ole vapaammin tulleet esille johtuu ympäristön ja käyttäytymissääntöjen vaikutuksesta, mutta jotka toisenlaisissa olosuhteissa helposti ryöpsähtävät pintaan.
TOINEN havainto tässä on se, että tullessaan ulos niiden saastuttava vaikutus kohdistuu nimenomaan ihmiseen itseensä, sen lisäksi, miten ne vaikuttavat toisiin ihmisiin.
Ei ole samantekevää, mitä me puhumme tai mitä kirjoitamme, sillä kuten Jeesus sanoi, me joudumme vastuuseen niistä: ” Mutta Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” (Mt.12:36-37)
JEESUS PUHUI tästä vastatessaan fariseusten syytöksiin, että ”Hän ajaa ulos riivaajia Belsebubin, riivaajien päämiehen voimalla”. Jeesus vastasi heille, että ”jos Minä saatanan voimalla ajan ulos riivaajia, kenen voimalla teidän lapsenne (alkutekstin mukaan opetus-lapsenne) ajavat niitä ulos? Siten he tulevat olemaan teidän tuomitsijanne”.(Mt.12:27)
MUTTA SITTEN Jeesus ottaa esiin hyvin vakavan asian: ”Joka ei ole Minun kanssani, se on Minua vastaan, ja joka ei Minun kanssani kokoa, se hajottaa. Sen tähden Minä sanon teille: ”Jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anneta anteeksi. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi, mutta joka sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anneta anteeksi, ei tässä maailmassa eikä tulevassa. Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tai tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi, sillä hedelmästään puu tunnetaan. Hyvä puu tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.”
(Mt.12: 30-35) On syytä olla hyvin varovainen, kun keskustellaan Jumalan työntekijöitten toimista, ettei vain syyllistyttäisi Pyhän Hengen pilkkaan. Meistä ei varmaan kukaan voi kerskua olevansa virheetön, mutta sellaisinakin Jumala voi käyttää meitä. (Fil.1:15-18)
TOISAALTA, Jeesus opettaa varoittaessaan vääristä profeetoista, että heidät tunnetaan heidän hedelmästään. Ja mikä on tuo hedelmä (huomaa yksikkömuoto)? Paavali opettaa galatalaisia näin: ”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki.”
(Gal.5:22-23)
Tällaisen Hengen hedelmän tulisi ilmetä kristityssä, kaikkia näitä ominaisuuksia.
On huomioitava se, ettei tässä puututa ihmisen tekemiin synteihin, vaan hänen sydämensä hengen laatuun. Jos näitä ei ilmene kristityssä (”profeetassa”), on syytä vakavaan huoleen, sillä ”väärät profeetat tulevat luoksenne lammasten vaatteissa, mutta ovat sisäisesti raatelevia susia”. (Mt.7:15; Apt.20:29-30; Fil.1:15-18)
OPETUSLASTEN valittaessa Jeesukselle, että fariseukset loukkaantuivat Hänen sanoistaan, Jeesus vastasi heille: ”Jokainen istutus, jota Minun Taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Älkää heistä välittäkö, he ovat sokeita sokeain taluttajia, mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.” (Mt.15:13-14 )
Kun on kysymys Jumalan totuudesta, ei ole mitään mahdollisuutta kompromissiin. Samoin, kun on kysymys ihmisen sielun hoitamisesta, on oltava ehdottoman rehellinen. Ihminen pyrkii vaistomaisesti peittelemään hävettäviä ja tuskaa tuottavia muistoja, mutta jos niistä haluaa päästä vapaaksi – sillä ne rajoittavat ihmisen vapautta – ne on tuotava päivänvaloon. Ne on tunnustettava ja sanouduttava niistä irti, muuten ei vapautusta tapahdu. (2.Tim.2:26)
SYDÄMESSÄ UINUVA potentiaalinen paha pyrkii tulemaan esiin, ja erikoisesti rukouksen yhteydessä, ehkä siksi, että siinä tilanteessa ihminen vapauttaa itsehillintäänsä ja valppauttaan, jolla hän normaalisti sulkee sisimpänsä. (Jer.12:9-10; 20:12)
Voiko tähän ilmiöön mitenkään vaikuttaa?
PAAVALI selittää asiaa kirjeessään korinttolaisille todeten, että vaikka lihassa vaellammekin, sota-aseemme eivät ole lihalliset (vaan hengelliset) ja voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan järjen päätelmät. ”Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen ajatuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen Kristukselle kuuliaiseksi.” (2.Kor.10:3-5)
Paavali osoittanee sanansa edellä ”toisten ajatusten ja järjen päätelmien vangitsemiseksi”, mutta se voidaan aivan hyvin kohdistaa omiinkin ajatuksiin, tunteisiin ja mielikuviin, jotka voidaan vangita Kristukselle kuuliaisiksi. Käytän tätä itse monissakin eri tilanteissa, ja se toimii. Sydämen asiat ovat jotain, joihin emme itse pääse käsiksi. Vain Jumala tuntee ihmissydämen, ja vain Hän pystyy Pyhän Henkensä kautta puhdistamaan ihmisen sydäntä.
KUN IHMINEN syntyy uudesti, hänessä syntyy Jumalan Henki, joka aloittaa työnsä ihmis-sydämen puhdistamiseksi. Olen verrannut sitä Israelin kansan saapumiseen Luvattuun Maahansa. Se oli vieraitten kansojen asuttama, ja juutalaisten tuli taistellen vapauttaa jokainen pala siitä, ei sitä annettu heille kuin kultalautasella, vaikka lupaus sen saamisesta olikin Jumalan itsensä antama. Samoin Pyhä Henki alkaa raivaustyöt ihmisen sydämen puhdistamiseksi Jumalan Temppelille kuuluvaan arvoonsa. Sekin on taistellen voitettava.
”Sillä ettekö tiedä, että olette Jumalan Temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan Temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä jumalan Temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” (1.Kor.3:16-17)
”Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.” (Fil.1:9-11)
”Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorin tekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta tekevät ja rakastavat.”(Ilm.22:14-15)
Toinen varoitus on annettu.
Kastel 29.09.09