TEMPAUKSEN AJANKOHTA
1. Eräällä web-sivulla käytiin intensiivistä, osin kiihtynyttäkin keskustelua, koska tempaus eli Kristuksen ruumiin ylösotto tapahtuu. On niitä, joitten mukaan se tapahtuu ennen 7-vuoden mittaista vaivanaikaa, toiset katsovat sen tapahtuvan keskivälillä, toiset sen jälkeen. Koska en halunnut kiihdyttää keskustelua tarpeettomasti web-sivulla, tarjouduin keskustelemaan erään arvostettuna pidetyn asiantuntijan kanssa internetin kautta ilman web-sivua. Hän osoittautui olevansa ehdottomasti sillä kannalla, että ylösotto tapahtuu vaivanajan jälkeen. Keskustelu hänen kanssaan sujui hyvin, kunnes Raamatun todistus alkoi osoittaa hänen näkemyksensä perusteiden horjuvan. Tämä asiantuntija muuttui silloin oudon kiireiseksi eikä halunnut jatkaa. Kysymys tempauksen ajankohdasta on tietenkin kehällinen, ei keskeinen, mutta ihan yleisen mielenkiinnon vuoksi haluan kertoa muillekin havainnoistani. Siksi tämä kirjoitus.
2. TÄMÄ asiantuntijana pidetty perusti näkemyksensä ilmestyskirjaan lukuun 20, jae 4.
”Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan Sanan tähden, ja niiden jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä, ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhat vuotta”. (Ilm.20:4)
PYRIN selittämään keskustelijalleni, että tässä mainitaan näiden ihmisten joutuneen teloituksen uhreiksi, arabitavan ja alkukielen mukaan katkaisemalla heidän kaulansa todistaessaan uskostaan ja kieltäydyttyään ottamaan pedon merkkiä otsaansa tai käteensä. Tässä ei mainita mitään tempauksesta eikä siitä, miten ennen vaivanaikaa Kristuksessa kuolleet Uuden Testamentin uskovat sekä Vanhan Testamentin ja sitä aiemmin vanhurskaina kuolleet otetaan Karitsan häihin. Tätä hän ei pystynyt hyväksymään.
3. JOHANNEKSELLE näytettiin suuri kansanjoukko, jota kukaan ei voinut laskea, kaikista kansanheimoista, kansoista ja kielistä seisovan valtaistuimen ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeisiin vaatteisiin palmut käsissään. (Ilm.7:9) Yksi vanhimmista kysyi Johannekselta, keitä nämä olivat, mutta ei hän tiennyt sitä. Vanhin selitti silloin Johannekselle.
”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt Hänen Temppelissään, ja Hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylleen. Ei heidän enää tule nälkä eikä jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille. Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään. ” (Ilm.7:14-17)
4. TÄMÄ on se sama joukko, mistä Johannes puhuu edellisessä kohdassa 20:4. Johannes näki osan heistä jo aiemmin, se tapahtui viidennen sinetin avaamisen yhteydessä.
”Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan Sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: Kuinka kauaksi Sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat. Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijoittensa luku, joiden tuli joutua tapettaviksi kuten heidänkin.” (Ilm.6:9-11) Heidän oli kärsivällisesti odotettava vaivanajan loppuun asti.
TÄMÄ kohta näyttää todistavan, että Jumalalla on eräänlainen määräjärjestelmä, jonka perusteella Hänen kärsivällisyytensä odottaa. Siten Abraham sai tietää, ettei kanaanilaisten syntivelka ollut vielä täysi, minkä johdosta juutalaiset saivat odottaa 430 vuotta.
5. Johannes kertoo Ilmestyskirjan neljännessä luvussa (4:1-8), miten hänet otettiin ylös taivaaseen, missä hän näki valtaistuimen, jolla joku istui, sekä 24 muuta valtaistuinta, joilla istui 24 vanhinta. Nämä vanhimmat eivät olleet enkeleitä, mutta Johannes ei kerro keitä he olivat ja miten he olivat sinne päässeet. Lisäksi valtaistuinten edessä oli neljä olentoa, edestä ja takaa täynnä silmiä. Vanhimmat heittivät kruununsa valtaistuimella istuvan eteen rukoillen.
”Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä Sinä olet kaikki luonut, ja Sinun tahdostasi ne ovat luodut ja ovat olemassa.” (Ilm.4:11)
Erään selitysteoksen mukaan pappien täydessä foorumissa oli 24 vanhinta, kreikaksi presbuteros. Samoin Israelin heimoja oli 12 kuten myös 12 apostolia. Tätä sanaa käytetään Raamatussa vain ihmisistä, ei enkeleistä. Yksi näistä vanhimmista toimi Johanneksen oppaana taivaassa. Kun Johannes yritti osoittaa palvontaansa tälle, tämä ei sallinut sitä.
”Ja minä Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen juureen, joka tämän minulle näytti. Ja hän sanoi minulle: Varo ettet sitä tee: minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin. Kumartaen rukoile Jumalaa.” (Ilm.22:8-9)
Edellisestä voimme tehdä sen päätelmän, että vanhimmat kuuluivat tempauksen yhteydessä taivaaseen temmattuun joukkoon.
6. Johannes kertoo Ilmestyskirjansa 7. luvun alussa neljästä enkelistä, jotka seisoivat maan neljällä kulmalla pitäen kiinni maan neljä tuulta, ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun. Taivaasta tuli muu enkeli, joka kielsi näitä päästämästä tuulia tuhoamaan maata ja merta, ennen kuin hän oli merkinnyt 144 000 Israelin eri heimojen jäsentä elävän Jumalan sinetillä. Tämän tapahtunee ennen suuren ahdistuksen alkua. Nämä juutalaiset varustettiin kestämään kaikkea sitä kauheutta, mikä alkoi heinäsirkkojen tapaisten olioitten alkaessa vaivata ihmisiä, mutta eivät voineet koskea sinetöityihin, ja erilaiset kauheudet jatkuivat vaivanajan loppuun asti. (Ilm.9:1.11) Tekstiyhteydestä voidaan arvioida, että heidät siirrettiin taivaaseen ennen suuren vaivanajan alkua ja ennen kuin saatana heitettiin ulos taivaasta maan päälle, sillä he olivat Karitsan mukana Hänen tullessaan johtamaan Harmageddonin taistelua suuressa kunniassaan kaikkien pyhiensä ja taivaan enkeleitten kanssa.
7. Johannes kertoo Ilmestyskirjansa 11. luvun alussa kahdesta todistajasta, joille annettiin tehtäväksi säkkipukuihin puettuina profetoida 1 260 päivän (3.5 vuoden) ajan. Jos joku yritti vahingoittaa heitä, tuli heidän suustaan kuluttaa heidän vainoajansa.
Mutta sen jälkeen, kun heidän todistamisensa aika on ohi, syvyydestä nouseva peto käy sotaa heitä vastaan, voittaa heidät ja surmaa heidät. Heidän ruumiinsa viruvat ”sen kaupungin kadulla, jota hengellisesti kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi, jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin.” Tämä tarkoittaa Jerusalemia, jonka Antikristus on valloittanut ja asettanut siellä voimaan omat lakinsa, joihin kuuluvat seksuaaliset ja moraalittomat hillittömyydet.
Todistajien ruumiita näytetään maailmalle 3.5 päivän ajan, mutta sitten heihin meni Jumalasta elämän henki, ja he nousivat jaloilleen maailman kauhistuneitten silmien edessä. Ihmiset olivat lähetelleet lahjoja toisilleen nähdessään heidän kuolleen, sillä he olivat vaivanneet kaikkia maan päällä asuvia. Nämä kaksi todistajaa temmattiin taivaaseen. (Ilm.11:1-13)
8. Edellä kerrotut esimerkit jo kertovat, ettei Ilm.20:4 kerrottu tapahtuma ole tempaaminen, josta Paavali kertoo 1. ja 2. Tessalonilaiskirjeissään. Raamatun tekstien mukaan, kuten edellisestäkin ilmenee, tempauksia on useita, kuten myös kuolleista heräämisiä.
Siten Johanneksen maininta ensimmäisestä ylösnousemisesta (Ilm.20:4) on sarja niitä, ei kertakaikkinen tapahtuma. Sitä voidaan kutsua ”vanhurskaitten ylösnousemiseksi”, johon pääsevät ovat onnekkaita ja autuaita. Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa.
Toinen ylösnousemus tapahtuu tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen. Sitä kutsutaan ”tuomion ylösnousemiseksi”.
9. Apostoli Paavali kertoo ensimmäisessä kirjeessään tessalonikaisille tempauksesta näin:
”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudoin, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” (1.Tess.4:16-17) Paavali kertoo yksityiskohtaisemmin tempauksesta toisessa kirjeessään tessalonikalaisille, antaen lisävalaistusta asiaan. Siellä hän myös viittaa, että maailmassa on pidättäjä, joka estää laittoman, vastustajan eli antikristuksen ilmestymisen, kunnes hänet otetaan pois tieltä. Tämä Raamatun paikka on aiheuttanut paljon polemiikkia, johon kuuluu Paavalin käyttämä sana ”apostasia”, joka voidaan kääntää joko luopuminen jostakin tai lähteä pois. Tämän Raamatun kohdan oikea tulkinta on tärkeä, sillä jos apostasia tarkoittaa tempausta, se tapahtuu ennen vaivanaikaa tämän todistuksen mukaan. Jos taas tuo pidättäjä tarkoittaa Kristuksen ruumista, jota Paavali kutsuu myös Jumalan Temppeliksi (1.Kor.3:16-17), se myös todistaa tempauksen tapahtuvan ennen vaivanajan alkua ja pedon ilmestymistä maailmaan. (2.Kor.2:3-12)
10. Raamattumme on ihmeitten ja lukuisten mysteerien kirja. On paljon asioita, joita emme vielä ymmärrä, mutta kuten Daniel vakuuttaa, ymmärrys kasvaa. (Dan.12:4). Jotkut kuitenkin selittävät, että tuo pidättäjä on arkkienkali Michael, mille ei löydy tukea Raamatusta.
”Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtynyt eikä juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidän äkkiarvaamatta, niin kuin paula, sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaan paetaksenne tätä kaikkea, mitä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” (Lk.21:34-36)
Kastel 16.03.09
Gavriel