URIM JA TUMMIM
”Ja niin Aron kantakoon Jumalan vastausten rintakilvessä sydämensä päällä astuessaan pyhäkköön Israelin poikain nimet, että heidät alati johdatettaisiin muistoon Jumalan edessä. Ja pane Jumalan vastausten rintakilpeen Urim ja Tummim, niin että ne ovat Aronin sydämen päällä, hänen astuessaan Herran eteen. Ja niin kantakoon Aron Jumalan vastaukset israelilaisille sydämensä päällä, aina Herran edessä ollessaan.” (2.Ms.28:29-30)
Urim ja tummim ja niiden käyttö ovat yksi mystisistä aiheista Raamatussa.
1. Ylipapin kasukan päälle tuli asettaa ”Jumalan vastausten” rintakilpi. Tämä on englanniksi käännetty ”breastplate of judgement”, joka oikeastaan tarkoittaa ”tuomion” tai ”ratkaisun” rintakilpeä. Rintakilvessä oli jokaisen juutalaisen heimon oma nimikkojalokivi, johon oli kaiverrettu heimon nimi. Moseksen kirjat yleensä kertovat huolellisesti, mistä materiaalista Jumalan palvelustehtävissä tarvittavat esineet oli tehtävä, sekä annettiin tarkat teko-ohjeet. Mutta nämä tärkeät viestivälineet, urim ja tummim, ilmestyvät ilman selitystä. Ei kerrota, kuka ne teki ja mistä materiaaleista ne oli tehty. Ne oli asetettava rintakilpeen, mutta ei kerrota minne siellä. Useissa Raamatunkäännöksissä selitetään, että ne pantiin ”rintakilven taskuun”.
2. Heprealainen sana ur, pluraali urim, tarkoittaa valoa, liekkiä ja tulta.
Juurisana or tarkoittaa olla tai tehdä valaistuksi, päivänalku, antaa tai näyttää valoa, olla valaistunut, loistaa, sytyttää, sananmukaisesti ”valo”.
Heprealainen sana tom, pluraali tummim, tarkoittaa täydellisyys, eheys, viattomuus, täydellinen, rehellisyys. Tom on johdettu sanasta tamam, joka tarkoittaa täydellistää joko hyvässä tai pahassa mielessä, olla täydellinen. Sanamukaisesti ”täydellisyydet” tai ”täydelliset totuudet”.
Urim ja tummim on käännetty eri käännöksissä: valot ja täydellisyydet; valot ja totuudet; ilmaisut (julistukset) ja totuudet; pyhät arpanappulat.
3. Urim ja tummim yhdessä lausuttuina on käytetty Raamatussa viisi kertaa. (2.Ms.28:30; 3.Ms.8:8; 4.Ms.33:8; Ezra.2:63; Neh.7:65) Urim käytetty yksinään on käytetty Raamatussa kaksi kertaa: 4.Ms.27:21; 1.Sam.28:6) Leville annettiin ohjeet, että urim ja tummim oli aina pantava ylipapin rintakilpeen hänen toimittaessaan tehtäviään alttarin edessä.
Niiden käyttö väheni pappien muuttuessa liian korruptoituneiksi.
Davidin aikana niiden käyttö vilkastui, ja David käytti niitä ollessaan erämaassa paossa Saulia. Hänen luokseen tullut pappi toi kasukan mukanaan.
Saulin joutuessa Jumalan epäsuosioon syntiensä vuoksi hän ei saanut vastausta urimin ja tummimin kautta, minkä johdosta hän turvautui henkien manaajaan. (1.Sam.28:6)
Davidin jälkeen urimin ja tummimin käyttö väheni. Vasta Baabelin vankeudesta palanneitten yhteydessä ne mainitaan, mutta silloin ei löydetty pappia, joka olisi ollut oikeutettu käyttämään niitä.
4. Profeetta Samuelin ajoista lähtien Jumala alkoi yhä enemmän käyttää profeettoja, jotka välittivät Jumalan viestit kansalle. Tämä siksi, ettei ollut pappeja, joilla oli oikeus käyttää niitä. Toinen syy voi olla se, ettei kansa enää luottanut niihin pappien korruption vuoksi.
Silloin, kun niitä oikein käytettiin, Israelin kansa otti niiden kautta tulleen ratkaisun ehdottomasti Jumalan Sanana, eikä sitä vastaan kapinoitu.
5. Aikojen kuluessa näyttää juutalaisiltakin unohtuneen, mitä nuo kaksi välinettä, urim ja tummim, olivat. Talmut arvelee, että niihin oli kirjoitettu Jumalan täydellinen Nimi YHVH. Niiden arvellaan olleen arvokkaita jalokiviä, mutta poikenneen rintakilven jalokivistä.
Talmudissa arvioidaan, että toimiessaan alttaritehtävissä virkapukuunsa pukeutuneena hän toimi Moseksen tapaan välittäjänä Jumalan ja Israelin kansan välillä.
Erään käännöksen maininta ”pyhistä arpanappuloista” viittaa siihen, että kysyttäessä jostain asiasta, ylipappi pani kätensä rintakilpensä taskuun poimien sieltä toisen nappulan, johon oli kirjoitettu joko kyllä tai ei.
Tämä selitys kuitenkin ontuu, sillä siihen ei tarvittu erikoisesti armoitettua pappia, aina tuli jompikumpi. Kuitenkin kerrotaan, ettei Saul saanut vastausta urimin ja tummimin kautta, ja toiseksi kansan tullessa Baabelin vankeudesta ei ollut pappia, jolla olisi ollut oikeus käyttää niitä. Tämä tarkoittaa sitä, että siihen tarvittiin jokin erikoinen armoitus. Davidin ajan jälkeen Raamatussa ei kerrota niiden käytöstä, ei Salomonkaan aikana.
Yksi selitys on se, että vastaukseksi syttyi valo sen heimon jalokiveen, jota vastaus tarkoitti. Sen kautta kysyttiin joskus hyvinkin monimutkaisia kysymyksiä ja saatiin sen mukaisia vastauksia. Rintakilven jalokivillä oli ehkä myös symbolinen merkitys.
Talmudissa on maininta, että Gemarassa, joka on kirjoitettu versio Mishnasta eli suullisesta Torasta, kerrotaan tarkoin urimin ja tummimin käytöstä.(yoma 73:71.) Niiden käyttö surkastui kokonaan ensimmäisen Temppelin hävityksen yhteydessä, koska ylipapilla ei ollut siihen tarvittavaa Pyhää Henkeä. Ne otetaan käyttöön vasta Meshiah Ben Davidin tullessa.
Jerusalemin Temppeli-instituutin artikkeli kertoo yhden ratkaisumallin, joka ei paljon poikkea edellä kerrotusta. http://www.templeinstitute.org/urim_vtummim.htm
Artikkeli kertoo, että ylipappi seisoi laintaulujen edessä, hänen takanaan oli kysyjä, joka esitti kysymyksensä, jonka jälkeen ylipappi joutui Hengen valtaamaksi ja sai vastauksen kysymykseen tarkkailemalla rintakilpeään. Tässä artikkeli ehdottaa, että vastaus tuli rintakilpeen syttyneen valon mukaan. Tämä edellyttää jumalallista inspiraatiota.
Tuntuisi sopivalta nimittää urim ja tummim jalokiviä nimillä ”valot ja varjot” (tummuudet).
Kastel 03.05.09
Gavriel