EEVA antoi
1. ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.”
Jonkun muinaisen katastrofin seurauksena, josta jotkut kommentoijat käyttävät nimitystä ”Luciferin tulva”, maa oli tullut autioksi ja tyhjäksi (hepreaksi tohu ve bohu). Se oli myös täysin pimeä, sillä taivaalla ei näkynyt kuuta, aurinkoa eikä tähtiä.
Jumalan Henki liikkui vetten päällä tarkastellen tilannetta.
Jumala aloitti maan kehittämisen elämälle sopivaksi. Hän ei ”luonut”, vaan ”teki”, tai käski, kaikki ihmistä lukuun ottamatta seuraavien kuuden päivän aikana.
Hän aloitti tekemällä ensiksi valkeuden. Teksti käyttää sanaa ”teki”, sillä Hän käytti aiemmin luotuja osia valon saamiseksi maan ylle.
Tämän jälkeen Jumala jatkoi erottelemalla vedet toisistaan, tekemällä kuivan maan, ja tekemällä ilmakehän ja sen yläpuolisen höyrykehän. Hän erotti yön ja päivän toisistaan, ja asetti kuun, auringon ja tähdet taivaalle muodostaen näin vuorokausirytmin.
Seuraavaksi Hän käski maan kasvaa ruohoa ja kaikkinaisia puita, myös hedelmäpuita. Jumala käski vedet täyteen kaloja ja kaikkinaisia muita eliöitä, sekä taivaat täyteen kaikkinaisia lintuja ja lentäviä olioita.
Jumala siunasi kaikki tekemänsä ja kehotti niitä lisääntymään, kukin lajinsa mukaan.
Seuraavaksi Jumala teki maan päälle eläviä olentoja, pieniä ja suuria, metsäneläimiä, matelijoita ja karjaeläimiä, kukin lajinsa mukaan.
Viimeiseksi Jumala suunnitteli ihmisen luomista. Hän ei käyttänyt valmiita osia ensimmäisen ihmisen luomiseksi, vaan loi (barah) hänet Sanansa voimalla. Hän loi ihmisen omaksi kuvaksensa, ei Jumalaksi, vaan Häntä muistuttavaksi. Apostoli Johannes kertoo, että ”kaikki on luotu Jeesus Nasaretilaisen kautta, eikä ilman Häntä ole luotu mitään”. Jeesus itse todisti fariseuksille, että Hän oli olemassa ennen kuin maailma olikaan.
Herra Jumala katseli kaikkea tekemäänsä ja luomaansa, ja totesi, että se oli sangen hyvä.
Maan päällä vallitsi paratiisimaiset olosuhteet. Ilmakehän yläpuolella oleva höyrykehä suojasi maata vaarallisilta säteiltä, mutta esti myös sateitten kehittymisen. Ei ollut myrskyjä eikä tuulia, ja höyrykehän ansiosta auringon valo ja lämpö levisi tasaisesti maan päälle.
Kasvit, puut ja pensaat saivat tarvitsemansa veden yön aikana tiivistyvästä kosteudesta, joka kasteli maan pinnan. Kasvillisuus oli hyvin runsas ja rehevä, riittävä myös suurille eläimille.
Alussa ensimmäinen ihminen, Adam, eli yksinään, mutta hän kaipasi seuraa, sillä eläimet, joille hän oli antanut nimet, eivät voineet kommunikoida hänen kanssaan. Siksi ”Jumala vaivutti Adamin sikeään uneen, otti hänen kylkiluunsa ja teki siitä Adamille sopivan avun”, naisen, jonka Adam hyväksyi ja jolle hän antoi nimen Eva. Moses käyttää tässä heprealaista termiä ”banah”, joka tarkoittaa erityisen taidokasta tekemistä, tavanomaisen ”asah” asemesta. Eipä kumma, että nainen poikkeaa joskus kuin ”kirveellä veistetystä” miehestä.
Herra Jumala käski kaikkia eläimiä, lintuja ja meressä eläviä, kuten myös Adamia, kaikkia joissa on elävä henki, käyttämään kaikkia kasveja ja hedelmiä ravinnokseen.
Paratiisissa kasvoi kaikkia elämiseen tarvittavia kasveja ja hedelmiä, joista Adam ja Eva saivat syödä vapaasti. Adamin tehtävänä oli hoitaa ja varjella puutarhaa.
Paratiisin keskellä oli elämän puu, jonka hedelmät takasivat ikuisen elämän, ja Adam ja Eva saivat syödä siitäkin vapaasti, mitä he ilmeisesti eivät tehneet.
Mutta paratiisissa oli myös ”hyvän ja pahan tiedon puu”, josta Jumala ehdottomasti kielsi Adamia syömästä, varoittaen, että ”sinä päivänä kun he siitä syövät, he kuolevat”. Ei ole aivan selvää oliko Eva mukana silloin, kun Jumala antoi kieltonsa.
2. Edenin puutarhassa eli myös käärme, jota Moses kuvaa kavalimmaksi kaikista eläimistä. Tämä olio, joka ilmeisesti kulki silloin omilla jaloillaan, lähestyi Evaa viekoitellen häntä: Onko Jumala todellakin sanonut: ”Älkää syökö kaikista paratiisin puista?” Se oli alkuna taidokkaasti suunnitellusta strategiasta, herättämällä ensin epäilyksen, että ehkei asia niin ollutkaan. Tämä voi viitata siihen, että ehkä Eva kuuli kiellon Adamilta, eli se oli toisen käden tietoa.
Käärme havaitsi Evan epäröinnin ja lisäsi panoksia: ”Ette te kuole, vaan sinä päivänä kun te siitä syötte avautuvat silmänne ja te tulette olemaan kuin Jumala, joka tietää hyvän ja pahan”. Syötti oli heitetty ja se alkoi houkuttaa Evaa: Hän katseli puuta, se näytti houkuttelevalta, se näytti ihanalta ja suloiselta, joka todellakin voisi antaa ymmärrystä.
Niin Eva söi, piti hedelmän mausta ja antoi Adamillekin, joka myös söi.
Silloin tapahtui jotain outoa.
Emme tiedä, mitä tuo ”syöminen” oli, mutta se tuskin liittyi suvun jatkamiseen, kuten jotkut selittävät, sillä Jumala kehotti heitä olemaan hedelmälliset ja lisääntymään jo ennen sitä.
Mutta sillä hetkellä jotain heissä kuoli, se jokin oli yhteys Jumalan kanssa. Toiseksi heidän silmänsä avautuivat, ja he havaitsivat olevansa alasti. He olivat alasti ennen sitäkin, tai sitten – heidän ollessaan toisessa olomuodossa – Jumalan kirkkaus verhosi heidät.
Eivät enkelitkään ole alastomia, heilläkin on viitat suojanaan.
Jotakin peruuttamatonta oli tapahtunut, jotakin, johon Jumala oli jo varautunut.
Nyt käytiin maassa ensimmäinen oikeustoimi. Jumala kutsui syylliset eteensä, kuulusteli heitä, ja Adam syyllisyyttä tuntien raukkamaisesti osoitti Evaa: ”Enhän minä, vaan tuo vaimo, jonka minulle annoit, hän se minut houkutteli”. Se oli syytös Jumalaa vastaan.
Jumala itse luki tuomion: Käärme tuomittiin kulkemaan vatsallaan ryömien maassa. Maa kirottiin Adamin synnin tähden, ja tästä lähtien hän joutuu kovalla työllä hankkimaan perheensä elannon. Evalle tuomittiin tuskalliset synnytykset. Ihmistä ei kuitenkaan kirottu.
Lopulta Jumala ajoi heidät pois Edenin paratiisista, ja asetti enkelin leimuavan miekan kanssa varjelemaan elämän puuta, etteivät he söisi siitäkin ja eläisi ikuisesti.
Jumala sanoi käärmeelle merkilliset sanat: ”On oleva vaino sinun siemensi ja vaimon siemenen välillä, se on rikkipolkeva sinun pääsi, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän.” Tämä oli ensimmäinen lupaus ihmisen lunastamisesta kuoleman vallasta.
Myöhemmin ihminen sai eläinten tapaan syödä myös liharuokia.
3. Jumalan alkuperäisenä tarkoituksena oli, että ihminen eläisi ikuisesti Hänen yhteydessään. Nyt kuitenkin käärmeen houkuttelemana ihmisen ruumis saastui, minkä johdosta se ei koskaan voisi siinä tilassa periä Jumalan valtakuntaa, jonka Hän valmisti ihmiselle maailman perustamisen yhteydessä. Mitä tämä saastaisuus voisi olla? Me tiedämme, että Noan aikoihin ihmiskunta oli saastunut siinä määrin saatanan harjoittaman geenimanipulaation vuoksi, että Jumala hukutti koko ihmiskunnan, vain Noa ja hänen perheensä jäsenet pelastuivat arkin kautta.
4. Nykyaikainen tiede on ennen tuntemattomine välineineen pystynyt tunkeutumaan salaisuuksiin, jotka olivat aiemmin lukittuina. Ihmisen ruumis koostuu soluista, jotka yhteen liitettyinä muodostavat ihmisruumiin kokonaisuuden, Se on myös pystynyt paljastamaan solun sisäistä maailmaa, sen 24 kromosomiparia, joitten sisään on sullottu kaikki ihmisen rakentamiseen tarvittavat suunnitelmat ja ohjeet. Tiede ei vielä ymmärrä, mikä on se kokonaissuunnitelma ja rakennusselitys, jonka mukaan solujen erikoistuminen tapahtuu. Mutta ruumiin jokaisessa solussa on kaikki tarvittava tietous ihmisen rakentamiseksi.
Siellä on X-kromosomi, joka naisen sukusolussa parittuu miehen siittiön X tai Y kromosomin kanssa, määritellen syntyvän lapsen tytöksi tai pojaksi. Kaikki kromosomiparit vaihtavat ominaisuuksia keskenään, mutta X ja Y kromosomit eivät sitä tee. Siksi jokainen mies maailmassa on isänsä kautta suorassa perimäsuhteessa Adamiin saakka.
5. Solun sisällä on ainesosa, ns. mitokondria, jonka tutkijoiden mukaan oli bakteeri, mutta joka on muodostanut symbioosin ihmisen solun kanssa. Ilman sitä solu ei pysty käyttämään soluun tulevaa ravintoa hyväkseen. Sen kautta ihminen on sidottu maailmaan. Voisimme kuvitella, että tämä on lisätty osa, joka ei ollut Jumalan alkuperäisessä luomuksessa.
Syntyikö tämä siinä vaiheessa, kun Adam ja Eva söivät kielletystä hedelmästä? Tämän mukaan se oli saatanan keino turmella Jumalan täydellinen luomisteko. Se on siirtynyt Evan kautta jokaiseen ihmiseen maailmassa. On erikoista, että mitokondria siirtyy lapseen aina äidin perintötekijöistä, se ei periydy isän kautta. Siten Eva vieläkin antaa ”syötävää”.
Sellaisena ihminen ei kuitenkaan voi periä Jumalan valtakuntaa. Siksi ihminen tarvitsee uuden ruumiin, jossa ei ole tätä synnin seurausta – jos se on tämä.
Jumalan oikeudenmukaisuus vaatii, että synti on sovitettava. Siihen juutalaiset käyttivät uhrieläimiä, mutta tämä oli vain symbolinen; tarvittiin virheetön uhri.
Kuten evankeliumit kertovat, Jeesuksen elämä sai alkunsa Pyhän Hengen vaikutuksesta. Hänellä ei ollut maallista isää, vaan hänen Isänsä oli Jumala taivaassa. Siksi Hänellä ei myöskään ollut Adamin synnin perintöä, Hänen Y-kromosominsa tuli suoraan Jumalalta, mutta ihmisruumiin Hän tarvitsi ja sen Hän sai Evan kautta.
Siksi Jeesus Nasaretilainen oli virheetön uhrikaritsa, joka sovitti maailman Jumalan kanssa.
Apostoli Paavali kertoo, että koko luomakunta on ihmisen synnin tähden alistettu katoavaisuuden alle ja huokaa ahdistettuna odottaessaan Jumalan lasten ilmestymistä, koska silloin sekin vapautuu turmeluksen orjuudesta. (Rm.8:20-23)
Ihmisen muuttuminen alkaa uudestisyntymisessä, jossa ihminen saa uudelleen Hengen yhteyden Luojansa kanssa. Se täydellistyy vasta, kun ihminen saa uuden kirkastetun ruumiin, kuten Jeesus sai kärsittyään ja kuollessaan ristillä ihmisen synnin sovittamiseksi. Siihen ei tarvita uutta uhria, hinta on maksettu kerta kaikkiaan. Siksi Jeesus sanoi, että joka Häneen uskoo, ei koskaan näe kuolemaa, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.